Arkeologian harrastajien infosivut

Kaikkea arkeologiaan liittyvää -kaivelemme mielellämme vanhoja!

Luolassa iso yllätys: Kivikautisella vainajalla oli hautamuistomerkki

Jääkausi viilensi yhä Eurooppaa, kun nykyisessä Espanjassa vietettiin poikkeuksellisia hautajaisia. Tutkijoita mietityttää, ovatko hautakiveen piirretyt viivat esihistoriallinen muistokirjoitus.

Antropologi Lawrence Straus polvillaan luolassa, kädessä ja vieressä arkeologin välineistöä.
Antropologi Lawrence Straus on tehnyt tutkimuksia El Mirónin luolassa Espanjassa miltei 20 vuotta. Kuva: The University of New Mexico

Nykyisessä Pohjois-Espanjassa kivikaudella kuollut nainen näyttää saaneen hautajaiset, jotka eivät juuri poikkea meidän tavoistamme. El Mirónin luolasta löytyneelle vainajalla pystytettiin hautakivi, ja ilmeisesti haudalle tuotiin myös kukkia, kertovat tutkijat.

Ihmiset elivät haudan ympärillä.

Naisen kuolemasta on noin 18 700 vuotta. Hänet on nimetty ”Punaiseksi rouvaksi”, koska hänen ruumiinsa oli sivelty hohtavan punaisella okralla, ennen kuin hänet oli kätketty luolan perälle pieneen onkaloon.

– Ihmiset elivät siinä luolassa, aivan haudan ympärillä. Sitä ei piilotettu. Kuollut nainen ikään kuin valvoi elävien puuhia, kertoo yhdysvaltalaisen New Mexicon yliopiston arkeologi ja antropologi Lawrence Straus.

Madeleine-kansa teki taidetta

”Punainen rouva” kuului myöhäispaleoliittisella kivikaudella eläneeseen Madeleine-kulttuuriin, joka jätti jälkeensä realistisia luolamaalauksia, muun muassa tuhansia hevosia ja muita suuria eläimiä Lascaux’n kuuluisaan luolaan Etelä-Ranskaan.

80 % hänen syömästään ravinnosta oli kavioeläinten lihaa.

Suurriistaa metsästäneen ja sen perässä vaeltaneen Madeleine-kulttuurin edustajat olivat todellisia kulttuurivaikuttajia, joista otettiin oppia ympäri Eurooppaa. Nykysissä Espanjassa ja Portugalissa heitä oli Etelä-Ranskan jälkeen pisimpään. Hautoja tutkijat eivät kuitenkaan ole onnistuneet sieltä löytämään lähes 150 vuoden ponnisteluista huolimatta. ”Punaisen rouvan” hautaonkalo on ensimmäinen.

35–40-vuotiaana kuollut nainen oli suurriistaa metsästäneen kansansa aito edustaja, kuten hänen hampaistaan mikroskoopilla havaitut pienet kulumat ja kiilteen isotooppitutkimus osoittavat. 80 prosenttia hänen ravinnostaan oli ollut kavioeläinten lihaa. Loppu oli enimmäkseen kalaa ja himpun verran siemeniä ja sieniä. Ruokavalio näyttää sopineen hänelle, sillä hän oli kuollessaan hyvässä kunnossa. Kuolinsyytä ei ole voitu selvittää.

Viesti hautakivessä?

Myös El Mirónin luolassa on eläintaidetta, muun muassa hevoskaiverrus. Tutkijoita kuitenkin kiehtoo ennen muuta metrin korkuinen ja  kahden metrin levyinen kalkkikivilohkare, jonka takaiseen onkaloon ”Punainen rouva” oli haudattu.

Kivessä risteilee ohuita viivoja, jotka vaikuttavat satunnaisilta, mutta Straus näkee niissä muutakin.

– Niiden joukossa toistuvat viivat, jotka muodostavat V-kuvion. Ainakin osa viivoista saattaa viitata naissukupuoleen, Straus päättelee.

Jo aiemmista löydöistä on päätelty, että kivikautisessa taiteessa V-kuviolla jäljiteltiin usein naisen sukuelintä. Straus pitääkin mahdollisena, että kiven haluttiin nimenomaan kertovan, että haudassa on nainen.

Okran merkitys oli suuri

Straus ja joukko muita yhdysvaltalaisia ja espanjalaisia tutkijoita on selvittänyt El Mirónin saloja vuodesta 1996 asti. ”Punainen rouva” on säilyttänyt erityisaseman, joka hänellä haudan perusteella oli omanakin aikanaan: pelkästään häneen on keskittynyt parikymmentä tutkijaa. 

”Punaisen rouvan” peittänyt okra oli kimaltelevaa tuontitavaraa.

Ensimmäinen löytö olivat leuka- ja sääriluu, molemmat kirkkaan punaisia okrasta, jota kivikauden ihmisillä oli tapana levittää vainajiensa päällä. Tuhansia vuosia kestänyt tapa alkoi jo ennen kuin nykyihminen ilmestyi evoluution näyttämölle. Rituaalin on täytynyt olla todella tärkeä jatkuakseen niin pitkään.

Yhtenä selityksenä on esitetty, että punaväri oli yritys tehdä kuolemanvalkeista ruumiista elävänpunertavia. Käytännöllinen selitys on, että okra oli säilöntäaine eli ruumiiden varhaista palsamointia. ”Punaisen rouvan” okra oli luksustuote, ei jauhettu paikallisista kivistä, vaan tuontimineraalia, joka kimalteli rautaoksidin ansiosta.

Sääriluun nakerrusjäljistä päätelleen joko koira tai susi pääsi ruumiin kimppuun. Sen jälkeen ihmiset ilmeisesti ottivat talteen suuret luut ja sivelivät ne uudestaan okralla. Riitillä ehkä pyhitettiin vainaja uudelleen, tutkijat arvelevat. He ovat löytäneet kaikkiaan satakunta luuta. Valitettavasti pääkallo ei ole niiden joukossa.

Rouvalla saattaa olla laaja nykysuku

Baskimaan yliopiston tutkijat María-José Iriarte-Chiapusso ja Alvaro Arrizabalaga ovat keskittyneet hautapaikalta löydettyyn siitepölyyn. Heitä on yllättänyt savikkakasvien siitepölyn suuri määrä, sillä se on harvinaista tuon ajan arkeologisissa löydöissä.

DNA-tutkimukset vielä valmistumatta.

– Kasvit on täytynyt tuoda tänne jotakin vainajaan liittyvää tarkoitusta varten, Arrizabalaga sanoo.

Tutkijoiden jatkopäätelmä on, että kasvit, joissa luultavasti oli pieniä kellertäviä kukkia, tuotiin tervehdykseksi ”Punaiselle rouvalle”. Mutta mikä hänestä teki niin tärkeän, että hänet haudattiin näin juhlavasti?

– Emme tiedä paljoakaan Madeleine-kulttuurin metsästäjä-keräilijäyhteisöjen rakenteesta. Emme tiedä, johtivatko niitä naiset vai miehet, sanoo lontoolaisen UCL-yliopiston tutkija Ignacio de la Torre.

Lisäpalasta ”Punaisen rouvan” tarinaan odotetaan DNA-tutkimuksista. Ne saattavat osoittaa, että tämän päivän eurooppalaiset eri puolilla maaosaamme – Britanniasta Venäjälle – ovat hänen sukulaisiaan.

Strausin ja hänen työtoveriensa tutkimuksista ovat kertoneet useat tiedelehdet.

 
 

Englannista löytyi uudenkarhea rahakätkö tuhannen vuoden takaa

Harrastaja-arkeologien löytämä tuhansien hopeakolikoiden kätkö on aikakautensa merkittävimpiä löytöjä. Tutkijat yrittävät selvittää, miksi rahoja ei koskaan pantu kiertoon, vaan ne päätyivät ämpärissä mullan alle.

Britanniasta löytynyt tuhannen vuoden takainen rahakätkö on sekä suuri että salaperäinen. Runsaan 5 200 hopeakolikon nykyarvo on ainakin 1,3 miljoonaa euroa. Kaupankäyntiin rahoja ei kuitenkaan ole koskaan käytetty: ainakin kaikki ne kolikot, jotka toistaiseksi on puhdistettu, ovat täysin naarmuttomia ja kiiltäviä kuin peili.

– Näyttää siltä, että niitä on pidellyt vain kaksi ihmistä. Ensimmäinen teki ne, ja toinen hautasi, sanoo Pete Welch, yksi löytäjistä.

Kolikot löytyivät Aylesburysta Keski-Englannista arkeologian harrastajien kerhon metallinpaljastinetsinnöissä, joihin kokoontui perinteisesti joulun alla runsaat sata ihmistä. Alue tiedettiin lupaavaksi, sillä Aylesbury oli anglosaksisen ajan keskeisimpiä kauppakaupunkeja, mutta kätkö löi silti ällikällä niin löytäjänsä kuin asiantuntijat.

Kolikot, joihin on lyöty kahden kuninkaan kuvat, oli piilotettu lyijyämpärissä runsaan puolen metrin syvyyteen aikana, jolloin viikingit olivat ottamassa valtaa Englannissa. Kasvonsa hopearahoihin olivat saaneet Ethelred Neuvoton, joka hallitsi vuosina 987–1016, ja hänen seuraajansa Knut.

Anglosaksien kolikoita lyötiin kymmenissä pajoissa

Hopeakolikoiden massatuotanto alkoi Ethelredin aikana. Hopea oli korvannut roomalaisten käyttämän kullan ja varhaisten anglosaksien käyttämän kuparin pari sataa vuotta aiemmin. Ethelredin valtakaudella Englannissa oli kymmeniä rahapajoja, joissa työmiehet iskivät hallitsijan kuvan pariin tuhanteen hopeakolikkoon päivässä.

Tarkalleen 5 251 lantin kokoinen aarre on suurimpia Britanniasta löydettyjä anglosaksisen ajan aarrekätköjä. Löytö on nyt viety British Museumiin. Asiantuntijat toivovat, että rahojen tarkka ajoitus antaa vihjeitä siitä, miksi ne päätyivät käyttämättöminä maan poveen.

Löydöstä kertovat useat brittilehdet, ja muun muassa  Daily Recordin sivulla on julkaistu kuvagalleria.

  
Kotimaa   |  Museovirasto hukkuu harrastajien esinelöytöihin - miekkamies kasvatti buumia

 

 

 

Harrastaja-arkeologien metallinpaljastimilla tehdyt löydöt kuormittavat jo Museovirastoa. Viime vuonna tehtiin ennätysmäärä harrastajalöytöjä, joiden konservointi vie Museovirastossa useita vuosia. Suurta kiinnostusta herättänyt Janakkalan miekkamies oli harrastajien löytö. Museovirasto toivoo löytäjiltä malttia.

Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät maastotutkimuksissa
Kuva: Ville Välimäki / Yle

Mistä on kyse?

Museoviraston tutkija Simo Vanhatalo myöntää harrastajien lisääntyneen aktiivisuuden vaikuttavan jo työhön. Varsinkin metallinpaljastimien avulla tehtyjen esinelöytöjen määrä on kasvanut kovasti.

- Kyllä se on lisääntynyt. Löytöjä on tänne Museoviraston arkistoon tullut viime vuoden tilaston mukaan 900. Se on melkein 20-kertainen määrä edellisvuoteen verrattuna.

Museoviraston pitäisi saada löydöt konservoitavaksi mahdollisimman pian. Viime vuoden aineiston konservointi kestänee kolme vuotta ja usealta konservaattorilta.

- Kun rautaesineet otetaan maasta pois, ne alkavat nopeasti hapettua. Meillä ei ole valmiuksia tällaiseen käsittelymäärään.

Simo Vanhatalo kertoo tapauksesta, jossa alue oli vanhaa kaskipeltoa. Maan happamuus oli suurempi ja orgaaninen aines säilynyt hyvin, jolloin se oli suojannut esineitä - siihen saakka, kunnes ne kaivettiin ylös.

Esine ei ole tärkein

Toisia harrastajia kiinnostavat vain löydöt ja toisia myös menneisyyden selvittäminen. Metallinpaljastin on kaksiteräinen miekka.

- Kieltämättä olemme helisemässä harrastajien kanssa, buumi on selvästi menossa. Harrastajat ovat kyllä myös yllättäneet; moni tuntee paljon tätä esineistöä ja taustaa, mikä on positiivinen piirre. Mutta löydöt tulevat meille aina tietyn valinnan kautta, ja meitä kiinnostaa myös, mitä muuta paikalla on.

Vanhatalon mukaan löytöpaikkojen ehkä roskaksikin luokitellut ajanjätteet kiinnostavat arkeologeja ja vaarana on, että osa tiedosta jää saamatta.

- Jos tässä Janakkalan miekkamiehen tapauksessa olisi vain miekat otettu pois olisi, koko hauta olisi jäänyt tutkimatta. Silloin juuri se tärkein asia olisi jäänyt tekemättä. Oli tosi hyvä, että harrastajat osasivat toimia oikein. Esine ei ole tärkein. On yhtä kiinnostavaa, onko kalmistoa vai asuinpaikka.

Kyllä voi sanoa, että ollaan helisemässä harrastajien kanssa

– Simo Vanhatalo

Vanhatalo muistuttaa, että kun löytö paljastuu sen jälkeen ei saisi kaivaa enää mitään vaan jättää silleen ja ilmoittaa Museovirastolle.

- Epäilen kyllä, että kun kiinnostus ja innostus on kova, ei maltti aina pysy mukana ja helposti kaivetaan vaan. Meiltä kannattaa kysyä lisätietoja.

Viime aikoina Janakkalan miekkamiehen uutisointi on lisännyt tietoa harrastajille, joten Simo Vanhatalo uskoo, että parempaan päin ollaan menossa.

Janakkalan miekkamies, kaksi miekkaa ja hauta oli kansainvälisestikin viime vuoden merkittävin löytö. Harrastaja-arkeologit, Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät, löysivät paikan metallinilmaisimella lokakuun lopussa. Löydön tutkiminen jatkuu edelleen.

LUE MYÖS

Miekkamiehen kuolinaika selvisi 

Metallinilmaisimen piipitys vie miekkamiehen löytäjän menneisyyteen 

Uutinen miekkamiehestä leviää vauhdikkaasti maailmalla 




















 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
      Geologian opiskelijan täysosuma paljasti tuhatvuotisen kätkön

    Kätköstä löytyi 26 hopearahaa tai hopearahan katkelmaa.

Video: Vanhoja rahoja.
Video

Åbo Akademissa Turussa geologiaa opiskeleva Emil Nygård osoitti, että metallinpaljastin on tätä päivää. Aurajoen rantamaisemasta polun varrelta hän onnistui löytämään 26 hopearahaa muutaman metrin matkalta.

– Ensimmäinen ajatus oli, että maan sisällä on korkki tai hylsy, mutta kaivoin sen esiin kuitenkin, kuvaa Emil Nygård löytöään.

– Aloin seurata polkua ja rahoja löytyi aina vaan lisää.

Viikinkiajan rahat on tehty Saksassa ja Englannissa. Turkuun ne kätkettiin tuhat vuotta sitten. Yleisö pääsee näkemään rahat ensimmäistä kertaa Turun linnassa 21. syyskuuta, jolloin vietetään Turun päivää.

Katso videolta onnellisen löytäjän ajatukset ja tarina rahojen löytymisestä.

Otsikkoa muutettu 19.9. kello 17:21: Titteli arkeologian opiskelija muutettu geologian opiskelijaksi.

Lue myös

 

 

 

Haluatko kertoa jostain tapahtuneesta lyhyesti sanoin tai kuvin

Janakkalan miekkamiehestä tähti brittiläiseen dokumenttisarjaan: "Tarina on varmasti tutkimisen arvoinen"

Brittiläinen Yorkin yliopiston arkeologiryhmä ja keskiaikaisia hautalöytöjä tutkiva dokumentin tekijä ovat kartoittaneet alkuviikosta Janakkalan miekkamiehen löytöpaikkaa. Tutkimusten odotetaan tuovan runsaasti uutta tietoa kahden miekan kanssa haudatusta miehestä ja historiallisesta asutuksesta Suomessa. Vuosisatojen jälkeen Janakkalan miekkamies nousee brittidokumenttisarjan tähdeksi.

Dokumentaristi Jeremy Freeston Dragonshead Productionsista pitää Janakkalan löytöä erittäin kiinnostavana.

– Löysin Yleisradion uutisen netistä, kun etsin ideaa keskiaikaisista haudoista kertovan ohjelmani toista tuotantokautta varten. Otin yhteyttä tutkijaryhmään, kun luin lisää löydöistä ja arkeologisista tutkimuksista. Ihastuin löytöön yhdestä soturista kahden miekan kanssa. Tarina on varmasti tutkimisen arvoinen.

Tämä on Freestonen kolmas matka Suomeen ohjelman vuoksi. Kaksi kertaa dokumenttiryhmä on jo käynyt miekkamiehen haudalla Janakkalassa. Tällä  kertaa mukana tuotiin arkeologisiin tutkimuksiin soveltuva Yorkin yliopiston magnetometri ja maavastusmittalaite.  

– Tämä kaikki on sitä varten, että ymmärtäisimme mitä täällä on ollut ja tapahtunut aikoinaan. Tutkimusta on tehty todella paljon, mutta tietenkin todellisen arkeologisen tutkimuksen tekevät ammattilaiset.

Keskiaikalöydöt kiehtovat tutkijoita ja dokumentaristia

Mukana tutkimuksissa on ollut iso joukko ihmisiä.

– Museoviraston tutkijan Simo Vanhatalon tiimi ja Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät, jotka miekkamiehen alunperin löysivät. Englannista Yorkin yliopistosta on mukana arkeologi Tim Sutherland ryhmineen.

Freestonia Suomessa kiinnostaa ennen kaikkea se, että täällä keskiaikaisia löytöjä on paljon. Sen sijaan Englannissa keskiaikaiset löydöt ovat harvinaisia.

– Täällä Suomen pelloilla on paljon vielä löytämätöntä historiallista aineistoa, keskiajan ja viikinkiajan löytymättömiä jalanjälkiä. Tämä on kiinnostavaa, koska juuri tästä ajasta Suomen historiassa emme vielä tiedä paljoa. Näitä tiedonmuruja on kiinnostavaa tutkia. Miekkamiehellä on vielä tarina kerrottavanaan, uskoo Jeremy Freeston.

Kaksi miekkaa, kaksi tarinaa?

Yorkin yliopiston arkeologi Tim Sutherland pitää miekkamiehen löytöä hyvin harvinaisena.

– Se, että haudasta löytyi kaksi miekkaa kahdelta eri aikakaudelta on hyvin harvinaista. Meistä tuntui kiinnostavalta tutkia löytöpaikkaa laajemmin geofysikaalisilla mittalaitteilla. Onko pellolla jotain muuta, onko siellä hautoja, rakennuksia, onko siellä rajoja mahdollisten hautojen ympärillä, koska silloin siellä voisi olla hautausmaa.

Tutkijat eivät tulleet Suomen turhaan, sillä Sutherlandin mukaan mittauksilla löydettiin iso raja löytöpaikan ympäriltä, eivätkä tutkijat tiedä, mikä se on.

– Se voi liittyä hautausmaahan tai rakennukseen. Täällä on paljon salaisuuksia ja toivottavasti löydämme joitakin vastauksia. Sitähän arkeologia on, vastausten löytämistä kysymyksiin, nauraa Sutherland.

Englantilainen arkeologi pohtii, liittyykö miekkamiehen hautaan kaksi tarinaa.

– Kaksi miekkaa kielii siitä, että tähän liittyy kaksi ihmistä ja siis kaksi tarinaa. Ovatko tarinat kytkyssä toisiinsa, ovatko ne ajallisesti kaukana toisistaan, olivatko kaksi ihmistä samasta perheestä vai olivatko he kollegoita, jotka taistelivat yhdessä. Tarinoissa on paljon vaihtoehtoja, miettii Tim Sutherland.

Dokumentti miekkamiehestä ilmestyy ensi keväänä. Arkeologi Tim Sutherlandia seuraava sarja on myyty Viasatille. 

Lue myös

 

 

Paimion kirkon pihan viemärikuopasta tuli arkeologinen kaivaus

Lähialue |Turun Sanomat5.6.2013 20:07

Paimion kirkon etupihan arkeologinen valvontakohde vaihtui keskiviikkona arkeologiseksi kaivaukseksi tiistaina löydettyjen kolmen pääkallon ja hiekasta havaittujen arkkuhahmojen vuoksi.

Museoviraston intendentti Teija Tiitinen kävi keskiviikkoaamuna Paimiossa toteamassa, että löytöä on syytä tutkia tarkasti.

–  Tässä sijaitsee kiinteä muinaisjäännös, joka on muinaismuistolain rauhoittama. Löytö on sen verran arvokas ja merkittävä, että se täytyy tutkia, Tiitinen toteaa.

Vainajien pääkallot ja luut sekä hauta-arkkujen hahmot löydettiin Paimion kirkon tapulin ja kirkkorakennuksen väliseltä alueelta reilun metrin syvyisen kuopan pohjalta.

Kun kuoppaa kaivettiin leveämmäksi, maan alta paljastui kaksi uutta hiekasta erottuvaa arkun hahmoa.

–  Arkut ovat maatuneet, mutta naulat ovat vielä paikallaan. On kiinnostavaa, mitä näiden arkkuhahmojen alta paljastuu, Muuritutkimus ky:n arkeologi Ulla Moilanen sanoo.

Moilasen mukaan arkut on haudattu maahan itä–länsi-suuntaisesti, jolloin löydöt viittaavat kristillisiin hautoihin.

– Toinen keskiviikon aikana löydetyistä haudoista on mielenkiintoinen, sillä se on maassa luoteis–kaakko-suuntaisesti.

Sadevesiviemäriputken asennustöiden takia kaivamista pihamaalla pitää joka tapauksessa jatkaa. Esiin voi siis tulla enemmänkin hautoja ja luurankoja. Pihatyöt seisovat niin kauan kuin tutkimukset ovat kesken.

Luita tutkimalla saadaan selville muun muassa vainajan sukupuoli ja yleinen terveydentila.

–  Jos henkilö on työstänyt hampaillaan nahkaa, se saadaan selville. 1600- ja 1700-luvuilla on poltettu liitupiippua, ja hampaat paljastavat myös tupakoitsijan.

TS

 
 
 
Lähetä materiaalia meille postiin: arkeoinfo@gmail.com
 

Tutkimus: Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7 000 vuotta sitten

Uudet tutkimustulokset osoittavat viljelyn alkaneen Suomessa yli 2 000 vuotta oletettua aikaisemmin, suurin piirtein samaan aikaan kuin maanviljely levisi Keski-Eurooppaan.

Aiemmin viljelytaidon on uskottu levinneen Suomeen Keski-Euroopasta käsin vasta 2900 eKr. Kouvolasta löydetty vanhin viljelylaji, tattari, on kulkeutunut Suomeen idästä Euraasian halki.
Tattarilöytö ajoittuu samaan aikaan kuin Aasiasta lähtöisin oleva saviastioiden valmistustaito saavutti Suomen.

Nyt löydetyt viljelyn merkit eivät kuitenkaan muuta Suomen kivikauden asukkaita maanviljelijöiksi. Kalastus ja metsästys olivat kivikaudella pääelinkeinoja.

Tutkimusalueen, Jaalan Huhdasjärven alueen esihistorian intensiivisin maankäyttövaihe ajoittuu rautakaudelle. 600-luvulla jKr. rantalehdot raivattiin ohranviljelyä varten,
ja 900-luvun alussa viljelyn painopiste siirtyi kuusimetsien kaskeamiseen ja rukiin viljelyyn. Oletetulla erämaa-alueella on siis varhaisempi maanviljelyshistoria kuin aiemmin on oletettu.

Vuonna 2010 aloitetussa Kouvolan seutu muinaisuudessa, korpea vai kaskenkaatajia -tutkimushankkeessa selvitettiin nykyisen Kouvolan pohjoisosan esihistoriaa ja maankäyttöä jääkaudelta 1200-luvulle jKr.

TS

 
 
 
 
 YLE Pohjanmaa
 
 
 
 
TSTV
 

Tapani-myrsky repi esiin
arvokkaita muinaisjäännöksiä

Salon Seudun Sanomat 19.2.2012 08:05:11

Tapaninpäivän myrsky repi esiin muinaisjäännöksiä Salon seudulla. Arvokkaita esihistoriallisia jäännöksiä paljastui maan sisältä, kun puut kaatuivat kantoineen.

Juuripaakku palautetaan keväällä sulan maan aikaan samaan paikkaan, josta se on irronnut ja painetaan maata vasten.

– Esihistoriasta ei ole kirjoitettua tietoa, muinaisjäännös on ainoa lähde, muistuttaa Museoviraston erikoissuunnittelija Satu Mikkonen-Hirvonen.

Myrskyn irti nostama juurakko on saattanut sotkea kulttuurihistoriaa, mutta Mikkonen-Hirvonen pitää tätä suhteellisen pienenä asiana.

Lain suojaa nauttivat muinaisjäännökset on kartoitettu melko hyvin Salon seudulla. Mikkonen-Hirvonen sanoo, että toki voi löytyä myös uusia kohteita. Näistäkin hän neuvoo ilmoittamaan joko hänelle tai Varsinais-Suomen maakunta-arkeologille.

 
     
 
 
 
Geologian tutkimuskeskus
 
 
 
Tuhat vuotta vanha hopearahakätkö löytyi Hattulasta 01.12.2011 22:05 (päivitetty 02.12.2011 11:48)Etelä-Hämeestä Hattulasta on löytynyt viikinkiaikainen rahakätkö. Vesunnan kartanon pellolta löytyi saksalaisia hopearahoja, joiden arvellaan ajoittuvan 1000-luvulle. Löytö tehtiin metallinpaljastimella. Museovirasto toivoo pääsevänsä paikalle jatkokaivauksiin ensi kesänä, kirjoittaa Hämeen Sanomat nettisivullaan.

Kaksi harrastaja-arkeologia ont löytänyt Hattulan Vesunnan kartanon mailta rahakätkön. Kolikoiden arvellaan olevan noin tuhat vuotta vanhoja. Löytö tehtiin aiemmin syksyllä. Museovirasto on jo käynyt paikalla koekaivamassa kartanon peltoa. Jatkoa on luvassa ensi kesänä.
 
Museoviraston intendentti Eeva-Liisa Schulz sanoo Hämeen Sanomien nettisivulla, että Vesunnan kartanon maat on tiedetty arvokkaiksi. Alueella on entisestään muinaisjäännöksiä ja esineiden löytäpaikkoja.
 
- Mutta kyllä tällainen löytö on hyvin poikkeuksellinen, Schulz sanoo.
 
Löydön tehneet eivät halua nimiään julkisuuteen. He eivät aluksi tajunneet mitä olivat löytäneet. Löytöhetkellä, aiemmin syksyllä, oli hämärää ja kolikot olivat tuhrautuneita. Hopeakolikoita oli kaikkiaan parisenkymmentä.
 
Rahojen löytöpaikka on nyt muinaismuistolain perusteella suojeltu. Peltoa voi käyttää, mutta siellä ei saa kaivaa.YLE Häme
 
 
 
 
 
 
 
 
Artefacta

Arkeologi-mäyrä löysi saviastian palasen

Salon Seudun Sanomat 23.11.2011 14:14:47

Paimiosta löytyi ennestään tuntematon kivikautinen asuinpaikka, kun arkeologi huomasi mäyrän kaivaman onkalon hiekkakasassa saviastian palan ja kvartsi-iskoksen.

Kulttuuriperintöinvestointia tehnyt projektipäällikkö Jouni Taivainen Metsähallituksesta huomasi maan uumenista nousseet historialliset esineiden palaset aivan sattumalta käveltyään kolon vierestä kesällä.

– Ilman mäyrän töitä paikka olisi melko varmasti jäänyt löytymättä, sillä alueella kasvaa vanhaa kuusimetsää ja maata peittää kauttaaltaan paksu sammal, Taivainen sanoo.

Löytöpaikka sijaitsee Paimionlahden kaakkoispuolella Aakoisten Paltanmetsässä. Taivainen uskoo, että muinaisrannalla on ollut pieni pyyntileiri tai asuinpaikka.

Metsähallitus inventoi tänä vuonna Lounais-Suomessa Salon, Tammelan, Someron, Paimion, Lopen, Raaseporin, Jokioisten ja Humppilan alueiden talousmetsien kulttuuriperintökohteita. Inventointi on osa Metsähallituksen Kansallisen Metsäohjelman 2015 kulttuuriperintöinventointihanketta.

 
   

Aleksandr Saksa


 Kaupunkiarkeologiaa Viipurissa